Kuka minä olen? (Opettajaksi kasvun näyttö)

Olen kirjoittanut tämän tekstin osana HAMKin opettajakorkeakoulun opintojani opettajaksi kasvun näyttönä huhtikuussa 2023. Se kertoo yhden pienen palasen omasta henkisen kasvun matkastani ja siitä miten tajusin, kuka minä olen.

Tämä on kertomus siitä, miten tulin siksi, joka jo olen

Opettajaksi kasvun tarinaani kirjottaessani syvin oivallukseni on ehkä se, että koko kysymys ”Mikä sinusta tulee isona?” ja länsimainen ajattelu siitä, että meidän pitäisi tulla joksikin, tavoitella koko ajan jotain, on väärä ja harhaanjohtava. Etsimme jotain (onnellisuutta), jostain ulkopuoleltamme, mutta emme koskaan löydä sitä, koska etsimme väärästä paikasta. Vastaus ei ole siellä mistä perinteisesti etsimme itseämme tai onnea. Koulutuksissa, ammateissa, sertifikaateissa, urassa, toisissa ihmisissä, puolisoissa, perheen ja kodin rakentamisessa, isommissa asunnoissa, kalliimmissa autoissa, korkeammalla ja korkeammalla korporaatioiden tehtäväportaikossa, paremmissa palkoissa…

… vaan onni on meissä itsessämme sisäänrakennettuna. Ja se onkin niin oivallinen piilo, että sieltä harva osaa onnea etsiä.

Minä?

Toisin kuin monilla muilla, minulla ei ole koskaan ollut unelma-ammattia. Kun minulta kysyttiin pienenä, miksi haluaisin tulla isona, muistan kerran vastanneeni ”Minusta tulee opettaja.”. Ei siksi, että olisin erityisesti halunnut olla ope, vaan siksi, että se oli koululaisena ainoa ammatti, jonka tuli nopeasti siinä hetkessä mieleen.

Äitini oli valtion virkamies. Kun pääsin yliopistoon, äitini sanoi, että tuolla koulutuksella saat hyvän viran. Äitini oli aina kova johdattelemaan ja tekemään valintoja puolestani. Minä olin kapinallinen. En halunnut virkaa, vaan lähdin rakentamaan uraa korporaatiomaailmaan, isoihin globaaleihin IT-yrityksiin.

Valmistuin Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteellisestä tiedekunnasta elintarviketieteiden maisteriksi 1997, mutta en valmistumiseni jälkeen ole päivääkään tehnyt ”oman alani töitä.” Ensin toimin myynti- ja asiakaspäällikkönä – kylläkin elintarviketeollisuuden ja päivittäistavarakaupan asiakkaillemme. Myöhemmin vastasin kehitysjohtajana kauppa ja elintarviketeollisuus yksikön liiketoiminnan kehittämisestä Fujitsulla. Urani oli nousujohteinen, opin jatkuvasti uutta ja sain koko ajan lisää haasteita. Huomasin, että palveluiden ja liiketoiminnan kehittäminen oli minun juttuni. Fujitsulla pääsin jopa kehittämään koko talon strategiaa osana EMBA opintojani.

Mikä minusta voisi tulla?

Pidänkin EMBA opintojani Aalto Executive Educationissa (silloinen Helsinki School of Economics Executive Education) oman opettajan polkuni yhtenä käännekohtana. Opetus Aalto EE:ssä oli valtavan innostavaa. Aivan erilaista kuin yliopistossa. Professorit olivat maailmanluokkaa, sekä Helsingin kauppakorkean että sen kumppaniyliopistojen kermaa. EMBA opeissa innosti paitsi opitun vieminen suoraan osaksi omaa ammatillista toimintaani ja johtamistani, myös professorien kyky hurmata yleisönsä ja muuttaa ”kuivakka” akateemisuus raikkaiksi tuulahduksiksi eri kauppatieteiden aloilta. Innostavia esiintyjiä näin tuohon aikaan varmasti muuallakin, mutta noilta ajoilta muistan, että aloin ajatella, että haluaisin oppia olemaan innostava esiintyjä ja ehkäpä myös popularisoimaan tiedettä.

Fujitsulta siirryin Capgeminille. Vaikka Capgemini olikin konsultointibisneksenä vielä lähempänä asiakkaan ydinliiketoimintaa, aloin pikkuhiljaa kokea IT-alan omalta osaltani nähdyksi. Hankkiuduin keskuskauppakamarin naisjohtajien mentorointiryhmään toivossa, että löytäisin itsestäni vielä isomman johtajan. Janosin uutta tai tarkemmin sanottuna jotain muuta. Nopeasti kuitenkin tajusin, että minusta ei tule listayrityksessä uraa rakentavaa naisjohtajaa tai hallitushaita.

Vuonna 2013 hyppäsin tyhjän päälle. Sanoin itseni irti ja perustin oman yrityksen. Alkuperäinen liikeideani skaalattavasta tilapalveluliiketoiminnasta, muuttui kuitenkin nopeasti yrittämisen realiteettien avauduttua, konsultointi- ja koulutustoiminnaksi. Tein toimeksiantoja ja valmennuskokonaisuuksia suoraan yrityksille, mutta yhdeksi isoimmista asiakaskunnistani muodostui ammatilliset oppilaitokset MIF, Careeria ja Stadin AO. Pääsin jopa pitämään koulutuspäiviä entiseen opinahjooni Aalto EE:iin.

Rakastin yrittämisen vapautta, mutta en kuitenkaan ollut kovin hyvä yrittäjä. Etenkin, kun minulla ei ollut selkeää liiketoimintasuunnitelmaa tai tavoitetta yrittäjyydelleni. Muunsin sen mitä parhaiten osasin ja olin tehnyt, eli liiketoiminnan kehittämisen, asiakkuuksien johtamisen ja markkinoinnin, koulutuskokonaisuuksiksi. Koulutin tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnossa asiakaslähtöistä kehittämistä, palvelumuotoilua, tuotteistamista ja brändinrakentamista. Lähiesimiestyön ammattitutkinnossa ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnossa koulutin asiakkuuksien hoitoa sekä palveluiden kehittämiseen ja brändäämiseen liittyviä päiviä. Etsin itseäni kuitenkin koko ajan ja yritystoimintani oli kitkuttamista. Vuonna 2017 minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä vetämään myyntiä (IT-) yritykseen, jolle tein toimeksiantoa.

Etsin ja etsin…

Vaikka olin jo suorittanut monta coaching koulutusta, kiinnostukseni ihmismielen toimintaan syveni, sitä myötä, kun tyytymättömyyteni ammatilliseen minääni kasvoi. Vuonna 2018 kouluttauduin Suomessa mentaalivalmentajaksi. Koin koulutuksen mielenkiintoiseksi, mutta se ei vastannut syvimpiin kysymyksiini. Noihin aikoihin törmäsin ensimmäisiin kirjoihin, jossa mainittiin mies nimeltä Sydney Banks. Sydney oli tavallinen työmies, hitsaaja, joka koki perustavanlaatuisen oivalluksen – jota ehkä voi ehkä kutsua myös henkiseksi heräämiskokemukseksi. Tuo kokemus auttoi häntä näkemään jotain mielen toiminnasta, jota muutkin ovat aiemmin nähneet, mutta jota harva on osannut pukea niin yksinkertaisesti sanoiksi, kuin hän. Myöhemmin hän antoi mielen toiminnan teorialleen nimeksi The Three Priciples (3P). Tärkeintä 3P:ssä on, miten se kuvaa sen, miten me ihmiset luomme oman kokemuksemme elämästämme hetkestä toiseen. 3P:tä kutsutaankin myös sisältä ulospäin -ymmärrykseksi.

Aloin ahmia kolmea periaatetta. Sertifioiduin 3P fasilitaattoriksi ja valmentajaksi Lontoon Regent’s Universityssä pidetyllä kurssilla. Kävin useita 3Pmentorointikursseja syventääkseni osaamistani ja samalla coachasin yksityisasiakkaita vapaa-ajallani. Koulutin edelleen myös tutkintoihin johtavissa koulutuksissa irtopäiviä. Onneksi. En ollut sitoutunut työhöni IT-alalla ja niinhän siinä kävi, että 2020 tammikuussa tulin irtisanotuksi YT-neuvotteluissa. Olin helpottunut, kun universumi teki päätöksen puolestani. Minullahan oli pienimuotoista liiketoimintaa, mikäs minulla oli! Ehkäpä keksisin vihdoin mitä alkaisin tekemään ”kun minusta tulee aikuinen”. Ensimmäiset kaksi kuukautta yrittäjänä olivatkin vauhdikkaat, mutta sitten iski korona.

Muutosten vuodet 2021-22

Ilman ammatillisia oppilaitoksia, joita minulla oli asiakkainani, en olisi selvinnyt koronavuosista yrittäjänä. Yhdistin vanhat koulutuspäiväni ja mielen valmentajana toimimisen. Olin kuitenkin hämmentynyt siitä, miten tyytymätön olin edelleen siihen mitä olin ja edustin. Etenkin kun mielen valmentajana minun tulisi tietää, että luon itse oman kokemukseni elämästä sisältä ulos, omien ajatusteni kautta. Minunhan pitäisi olla hyvinvoiva ja onnellinen! Sitten yhdellä pitkällä automatkalla takaisin Lapista Helsinkiin kuuntelin äänikirjaa Compete to Create. Se osasi kysyä yhden elämäni tärkeimmistä kysymyksistä, sillä tavalla, että en enää pystynyt sivuuttamaan sitä. En muista miten kysymykset tarkalleen menivät ja miten monta niitä oli, tai mihin muuhun sisäiseen totuuteen kirjoittajat osoittivat sormellaan. Kirja sai minut kuitenkin viimein näkemään sen, että tein  asioita, joista en nauti ja jotka eivät ole minulle tärkeitä. Se sai myös minut näkemään, että on olemassa asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Ennen kaikkea ymmärtämään sen, että jos jatkan samaa itseni vaientamisen rataa, tulen kärsimään loppuikäni.

Sanoin autossa miehelleni, että jos olen ihan rehellinen, ja menen syvälle itseeni, olen paljon enemmän huolissani luonnon tilasta kuin coachaamieni yritysjohtajien urista tai yritysten palveluiden kehittämisestä (etenkin, jos yritys ei toimi vastuullisesti).  Aloin ensimmäistä kertaa katsoa kunnolla peiliin. Kun pääsin kotiin aloin googlata, missä voisin opiskella ympäristöön liittyviä opintoja. Tarjolla tuolla hetkellä oli lähinnä oman opinahjoni Helsingin yliopiston kestävyystieteiden instituutti tai Syklin ympäristöalan erikoisammattitutkinnot. Ammatillisena opettajana ajattelin, että ehkä olisi paikallaan suorittaa itsekin ammatillinen tutkinto ja päätin aloittaa Syklin ympäristökasvattajan opinnot. Valitsemani tutkintopainotus, ei ehkä ollut ihan nappi. Kurssikaverini olivat varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opettajia. Olin ammatillisena opettajana outolintu. Yrityksissä toimiminen ja yritysten ympäristöasioiden hoito ei ollut Syklin ympäristökasvatuksen opettajille tuttua.  Olisi ehkä ollut parempi, että olisin valinnut laatu- ja ympäristöjohtamisen opinnot, mutta tutkintoa valitessa tein tietoisen päätöksen. Olin jo toiminut laatu- ja ympäristöasioista vastaavana johtajana ja olisin luultavasti voinut suorittaa koko tutkinnon pelkillä näytöillä. Halusin kuitenkin oppia uutta ja erityisesti ympäristökasvatuksesta. Lopulta eri asteilta tulevien opettajien kanssa opiskelu olikin avartavaa. (Tätä kirjoittaessa olen kuullut, että Syklissä järjestetään ammatillisille opettajille kohdistettu ympäristökasvattajan tutkinto.) Ennen valmistumistani keväällä 2022, hain HAMKiin ammatillisen opettajan koulutukseen.

Aloin heti Syklin opinnot aloitettuani mainostaa MIFissä ja Careeriassa kestävyysopintojani. Pikkuhiljaa sain vastuulliseen liiketoiminnan kehittämiseen, vastuullisuusviestintään ja vastuulliseen brändin rakentamiseen liittyviä koulutuspäiviä asiakkailtani ja tätä kirjoittaessa voin sanoa, että olen jo melko kokenut kestävän kehityksen kouluttaja.

Vuoden 2022 alussa osallistuin myös 3P valmentaja Michael Neillin pitämälle kurssille Creating the Impossible. Alla Facebook postaukseni viime uudelta vuodelta, jossa kerron kaikesta mitä minulle viimevuonna tapahtui.

”Vuosi 2022 elämän kokoisten mullistusten vuosi.

Osallistuin alkuvuodesta Michael Neilin Creating The Impossible kurssille. Kurssi kestää kolme kuukautta tammikuusta maaliskuuhun ja sen aikana jokaisen osallistujan on tarkoitus luoda jotain, jota pitää itselleen mahdottomana. Vaikka kurssin sääntö on, että tulisi keskittyä yhteen yksittäiseen asiaan, päätin itse naamioida muutaman ison muutoksen yhdeksi ja kutsuin omaa tavoitettani ”Change Everything”-tavoitteeksi.

Tavoitteeni sisältäisi ensinnäkin, että myyn Metsälän ihanan, mutta nyt ahdistavaksi käyneen kohtuullisen ison rivitaloosakkeeni. Isojen asuntojen myyntiajat ja aiemmat myyntiyritykset tietäen, pidin projektia, jos ei nyt aivan mahdottomana, vähintäänkin vaikeana. Pääsisin lainavankeudesta. Hankkisin itselleni asumisoikeusasunnon citykämpäksi sekä lisäksi jostain sopivan matkan päästä Helsingistä pienen omakotitalon tai mökin. Toiseksi tavoitteeksi otin nopeasta päähänpistosta siirtyä yrittäjyydestä takaisin palkkatyöhön. Työn pitäisi olla omien arvojeni mukaista ja merkityksellistä.

Työhomma meni maaliin käsittämätöntä vauhtia. Olin ajatellut, että työpaikan löytäminen tässä iässä olisi vaikeaa, mutta se osoittautui aiheettomaksi peloksi. Ja minkä työn löysinkään! Aloitin maaliskuun alussa Taitotalossa, jossa olen saanut tehdä töitä ihanien ihmisten kanssa, super mielenkiintoisten strategisen tason projektien parissa. Tärkeimpänä niistä itse pidän vastuullisuuteen liittyvää projektia, jossa määritämme oppilaitoksen vastuullisuusstrategian ja toteutamme kestävän kehityksen ja ilmastovastuullisen toiminnan suunnitelmat ja koulutusmateriaalit kaikille Taitotalon seisemälletoista toimialalle.

Asuntoasiakaan ei olisi voinut mennä ihmeellisemmin. Ukrainan sodan alettua jouduimme perumaan yhdestä asunnosta jo tekemämme sopimuksen, kun oma asuntomme oli edelleen myymättä. Sitten toinen asunto, johon olin ihastunut, mutta joka oli aiemmin mennyt ohi suun, tulikin uudelleen myyntiin, juuri oikealla hetkellä. Muutimme elokuussa Pikku-Huopalahteen.

Mökkihomma oli vielä huikeampi. Kun hieroimme viimeisiä yksityiskohtia asuntokaupasta, välittäjäni kertoi, että hänellä on tulossa myyntiin siirtolapuutarhamökki Talissa. En ollut koskaan ajatellutkaan sellaista vaihtoehtoa. Mutta sehän on täydellinen. Mökki kaupungissa, 15 minuutin pyörämatkan päässä kotoa ja alle 10 minuutin kävelymatkan päässä työpaikalta!

Perheemme hiilijalanjälki tippui kolmannekseen siitä, mitä se ennen muuttoa. Kesällä tein kaikki työ- ja mökkimatkat pyörällä. Eilen kävelimme uuden vuoden juhlista keskustasta kotiin! Ihanaa olla taas raitiovaunujen ja kävelyetäisyyksien äärellä. Ja miten paljon iloa tuottaakaan asuinseutumme upeat ulkoilumaastot, Seurasaari ja Munkkiniemen rannat. Talin puutarhamme on pölyttäjien paratiisi.

Aallossa maisema-arkkitehtuuria toista vuotta opiskeleva Liina muutti pupujen kanssa omilleen Etelä-Haagaan, kun omakotitalon ostoon varatuista rahoista jäi vähän investoitavaa opiskelijaboksiin. Urhosta, joka asuu vielä kotona, tuli vuonna 2022 täysi-ikäinen.

Kohta alkaa vuoden 2023 Creating the Impossible. Olen jo pyöritellyt aiheita mielessäni. Mitä ihmeellistä tänä vuonna tulenkaan luomaan? Vuosi 2022 ei näyttänyt pelkästään, että mahdottomalta tuntuvan luominen on mahdollista, vaan myös, että se minkä saa aikaiseksi, voi totaalisesti ylittää omat odotukset ja sen, mitä alussa pystyy edes kuvittelemaan.

Oikein hanaa uutta vuotta sinulle!”

Me emme tule joksikin, vaan me koko ajan olemme. Kun annamme itsemme olla sitä mitä olemme, oleminen muuttuu paljon miellyttävämmäksi ja asiat alkavat tapahtua paljon nopeammin. Supernopeasti voisi sanoa, kuten yllä oleva Facebook-postauskin kertoo. Kun kirjoitan tätä, olen ollut Taitotalossa töissä vuoden ja yhden kuukauden. Olen tuona aikana ottanut haltuun kolmen Kestävään kehitykseen liittyvän projektin projektipäällikkyyden. Näistä isoin on OPHn rahoittama kehityshanke, jossa tuotamme kestävän kehityksen opetussisällöt, -menetelmät ja pedagogiset mallit kaikille Taitotalon koulutusaloille.

Minä olen ope!

Pystyn työssäni yhdistämään kaiken sen mikä minua kiinnostaa, kehittämisen, 3P:n, kestävän kehityksen ja opettamisen. Pystyn myös oman työni ohella kehittämään itseäni näissä asioissa juuri siihen suuntaan kuin haluan.

Minä olen juuri se ihminen, joka haluan olla. Olen itseasiassa koko ajan ollut. Olen luullut, että minun pitää tulla joksikin, kun oikeasti asia on niin, että olen jo se, kuka olen. Minun siis piti oikeasti vain alkaa olla oma itseni.